
04 marras BLOG 2/9: MATKA ACC-SERTIFIOINTIIN JA SELF MASTERYYN
Hei ja tervetuloa blogiini!
Olen Anne Liljestrand, coach, kehittäjä, fasilitoija, kouluttaja, kielten kääntäjä, viestijä, tiedottaja, äiti, puoliso, ystävä ja juoksija. Olen parhaillaan CoachCompanion Finlandin ACC-sertifiointikoulutuksessa ja tämä blogi kertoo matkastani. Tulen kirjoittamaan matkastani jokaisen koulutuspäivän jälkeen aina kesään 2021 asti.
Kirjoitan tätä ICF-sertifiointikoulutuksen 2. päivän jälkimainingeissa. Ensimmäisen blogikirjoitukseni löydät täältä.
Teen hyvällä draivilla ja ilolla töitä ACC-sertifiointini ja sitä varten tarvittavien 100 coaching-tunnin eteen ja odotan aina innolla kurssikavereideni, Mentor Coachini ja asiakkaitteni tapaamista. Mikä matka!
Samalla minussa on meneillään voimakas itsensä kehittämisen prosessi: tunnen, kuinka todella rakennan omaa Self Masteryani. Teen päivittäin oivalluksia itsestäni, siitä mitä tunnen ja miksi. Ensin kehitysprosessi vei melko paljon voimia, mutta nyt se on jo osa arkea, sisäinen dialogi, jota arvostan ja josta opin monessa täysin arkisessa tilanteessa.
Esimerkiksi: miksi tunnen itseni hermostuneeksi, kun jonotan kassalle? Joskus minun on vaikea odottaa, kun haluaisin jo olla kotona perheen luona. Miksi tunnen näin? Pidän pysähtymisestä silloin, kun itse sitä haluan, en silloin, kun tunnen itseni pakotetuksi pysähtymään. Onko asia aina ollut näin? Kyllä. Miten voin kääntää sen toisin päin, positiiviseksi? Suuntaan katseeni ympärilläni oleviin asioihin, joista pidän ja jotka puhuttelevat minua. Mihin se johtaa? Harjoittelen visuaalisia taitojani, jotka eivät aina ole yhtä vahvoilla kuin auditiiviset.
Muistatteko, kun pohdin, mikä tulisi olemaan suurin haasteeni tällä matkalla? Luulen löytäneeni vastauksen. Kärsivällisyys. Kärsivällisyys kaiken voittaa. Se tunne, kun oivalsin tämän oli oi ei. Ja tietenkin. Molemmat sarkastiseen sävyyn. Miten näin selkeä asia jäikin minulta huomaamatta? Yllättävän helppoa lähes tukahduttaa tällainen oivallus, tai onhan se helppoa, kun ei mielellään pysähdy ja ajatele sitä! Miten kärsivällisyyttä voi kehittää ja missä tilanteissa tarvitsen sitä?
Onneksi minulla on oma coach, kaikilla ihmisillä tulisi olla oma coachinsa. Silloin, kun luulet, ettei sinulla ole aikaa coachingille, silloin tarvitset sitä eniten! Tällöin prosessistani tulee aiempaa tehokkaampi, ja siitä minä pidän! Hei hetkinen. Oliko tarkoitus, että se olisi tehokasta? Huomaan, miten tavallisesti ajattelen, nyt on aika rikkoa rutiinit ja löytää uusia ajattelutapoja.
Haluan olla tehokas ja minusta tulee kärsimätön, kun näen, että prosessissa on turhia pysäkkejä, jotka estävät tuloksia. Erityisesti, kun on kyse tuloksista ihmisille (muuten lisää vahvuuksia, tuloksia, rakenteita ja ihmisiä löydät SDI 2.0:sta).
Mielenkiintoista! Ensimmäinen askel kärsivällisyys-haasteeni työstämisessä on varmasti hetkessä oleminen. Hyväksyä haaste ja olla utelias siitä, mitä voi tapahtua, kun pidennän aikaa, jona kykenen olemaan kärsivällinen. Yhdestä minuutista kymmeneen?
Tunnen, että kuherruskuukausi on ohi ja nyt olen täysillä sisällä prosessissa, jonka coach-koulutukset aina käynnistävät. Henkilökohtaista kehitystä harjoitusten, koulutuksen, osaamisen ja neuvojen muodossa – koko elämän kattava matka. Se on unohtumaton elämys, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle ja joka jää elämään ihmisissä kauan koulutuksen jälkeen.
Juna on siis saapunut kohteeseen ja nyt on aika löytää tieni, kokea kaikki se, mistä tähän asti olen lukenut oppaista.
Hetken aion vielä pysyä tässä ajatuksessa ennen 3. koulutuspäivää.