Upea ryhmämme on tavannut jo kolmen koulutuspäivän ajan CoachCompanion Finlandin sertifiointikoulutuksessa. Mikä matka!

Sertifiointikoulutuksessa on kyse osaamisen kehittämisestä ammattimaisen coachingin saralla, itsensä kehittämisestä ihmisenä sekä ammattitaidon kehittämisestä coachina. Koulutuksessa on myös kyse yhteisöllisyydestä – upeista ihmisistä, näkökulmista, perspektiiveistä. Siinä on myös kyse sisusta – olemme aloittaneet matkan, joka sisältää vähintään kahdeksan kuukautta koulutusta, kotiläksyjä, kymmeniä, ehkä satoja coaching-tunteja, harjoitusta, hiomista, pohdintaa, päiväkirjoja, keskusteluja, haasteita, ratkaisuja, oivalluksia, uteliaisuutta, lisää osaamista ja tietoa sekä vielä enemmän uteliaisuutta.

Juuri nyt tunnen, että pääasia on, että tapaamme ihmisinä, ilman rooleja, ilman työnimikkeitä tai muita etikettejä. Emme ole lokeroissa. Tämä on ollut erittäin tärkeää minulle viime aikoina. Joskus en edes tiedä, mitä kurssikaverini tekee päivätyössään, mutta tunnen hänen arvonsa, koska tapaamme ihmisinä, joilla on uskomaton määrä tietoa, monia vahvuuksia, paljon tahtoa, muutama iso unelma ja sisukasta motivaatiota toteuttaa nämä unelmat.

Opimme yhdessä, lisäämme osia coaching-rakenteeseen, jotta se yltää ICF-sertifioinnin korkeaan laatutasoon. Se tarkoittaa, että kehitymme joka hetki. Pysähdyn ja olen täysin läsnäoleva vain coaching-keskusteluissa ja muissa keskustelutilanteissa, muutoin ajatusprosessi on koko ajan käynnissä. Asiakkaitteni tai Mentor Coachini kanssa käytyjen coaching-keskustelujen jälkeen lisäksi reflektointiprosessi on suuri, kun palaan siihen, miten coachasin, mitä tein hyvin ja mitä opin. Ja miten vien näitä asioita eteenpäin.

Kuherruskuukausi on loppunut, näin todettiin! Arki on alkanut matkallani ja minulle tämä arki on parasta. Kun opin koko ajan, coachingista, itsestäni coachina, itsestäni ihmisenä. Toki matkalla on myös haasteita ja toisinaan lähden ulos juoksemaan vain siksi, että voin pitää tauon kaikesta. Sitten palaan takaisin yhä voimakkaampana ja valmiina jatkamaan eteenpäin.

Tässä kohtaa ei tunnu, että matka-aika olisi kulunut nopeasti tai hitaasti. Se kestää sen ajan, kuin se kestää ja ottaa sen ajan, minkä tarvitsee.

Lisää pohdintaa ja terveisiä jälleen neljännen koulutuspäivän jälkeen! Sitten alkaakin jo uusi vuosi ja mikä ihana tapa ottaa uusi vuosi vastaan – uudella osaamisella ja kasvaneella kokemuksella!

Ensimmäisen blogikirjoitukseni löydät täältä.

Toisen blogikirjoitukseni löydät täältä.

Haluatko tietää lisää ACTP-diplomikoulutuksen ja ACTP-sertifiointikoulutuksen eroista? Tässä Christinen hyvä artikkeli.