Kun arvostus ei tunnu – vaikka sitä annetaan

Monet esihenkilöt todella yrittävät.

He kiittävät palavereissa.
He nostavat tiimiä esiin viikkoviesteissä.
He kirjoittavat ”Hyvää työtä!” sähköposteihin.
He aloittavat kehityskeskustelut myönteisellä palautteella.

Ja silti kysely kertoo vuodesta toiseen:

”Liian vähän arvostusta.”

Tässä syntyy kuilu.

Palaute ei nimittäin ole sitä, mitä sanotaan.
Se on sitä, miten se koetaan.

Arjen esimerkki, joka avaa silmät

Eräs coaching-asiakas kertoi:

”En saa koskaan positiivista palautetta.”

Hän kuului osastonsa parhaimpiin suoriutujiin.

Kysyin:
”Tietääkö esihenkilösi, kuinka tärkeää tämä sinulle on?”

Hän epäröi.

”Se on minulle todella tärkeää. Haluan tietää, teenkö oikeita asioita. Olen usein epävarma, riittääkö se mitä teen.”

Hän päätti ottaa asian puheeksi.

Jonkin ajan kuluttua kysyin, miten oli mennyt.

”Nyt saan sähköposteja,” hän sanoi.
”Hienoa työtä! Myit eniten tässä kuussa.”

”Kuulostaahan se positiiviselta,” vastasin.

Hän hymyili hieman:
”Niin… mutta ei se silti tunnu positiiviselta palautteelta.”

Siinä hetkessä asia kirkastui.

Esihenkilö oli muuttanut toimintaansa.
Mutta kokemus ei ollut muuttunut.

Aha-hetki

Häntä motivoi Ihmiset (Sininen MVS).
Hän arvosti merkityksellisyyttä, kohtaamista ja sitä, että hänen tapansa kohdata asiakkaita huomattiin.

Esihenkilöä motivoi Tulos (Punainen MVS).
Hän arvosti tehokkuutta, tavoitteita ja konkreettisia saavutuksia.

Sähköposti myyntiluvuista oli esihenkilön näkökulmasta selkeä ja myönteinen palaute.

Mutta vastaanottajalle tärkein puuttui:
Henkilökohtainen kohtaaminen.
Arvostus siitä, miten hän teki työnsä – asiakkaat ja ihmiset fokuksessa.

Kukaan ei tehnyt väärin.

He puhuivat vain eri motivaatiokieltä.

Ja juuri tässä SDI ei ole pelkkä malli – se on oivallus.

Kun suosimisen pelko tekee palautteesta persoonatonta

Toinen usein kohtaamani ilmiö on tämä:

Pelätessään suosivansa jotakuta –
tai että joku kokee tilanteen epäreiluksi –
esihenkilö antaa kiitoksen koko ryhmälle.

”Hienoa työtä kaikilta.”
”Upea tiimi.”
”Te olette mahtavia.”

Hyvä tarkoitus.
Turvallinen ratkaisu.

Mutta joskus seurauksena on tämä:

Se henkilö, joka todella otti vastuuta, hoiti vaikean tilanteen tai venyi ekstraa – ei tunne itseään nähdyksi.

Olen kuullut tämän monta kertaa:

”Se ei tunnu henkilökohtaiselta.”
”En tunne, että minua arvostetaan.”
”Se kuulostaa lauseelta, jonka esihenkilö on oppinut sanomaan.”

Tasapuolisuus ei tarkoita kaikkien kohtelemista samalla tavalla.

Tasapuolisuus tarkoittaa sen näkemistä, mitä todella tehtiin – ja sen sanoittamista.

Henkilökohtainen arvostus ei luo kilpailua.
Se luo turvallisuutta.

SDI käytännössä – miksi palaute koetaan eri tavoin

Meitä motivoivat erilaiset tekijät.

Ja se vaikuttaa siihen, miltä palaute tuntuu.